Minä itse

Olen syntynyt ja kasvanut Turussa. Ensialkuun asuimme omakotitalossa Sotilaantiellä. Muistan vieläkin hyvin tuon talon ja pihapiirin, vaikka myöhemmin siellä käyneenä kaikki vaikuttaa niin kovin paljon pienemmältä kuin silloin. 

Vanhempieni eron jälkeen kerrostaloasuminen on tullut tutuksi. Haaveissani olen kumminkin aina halunnut asua omakotitalossa ja kasvattaa koiria. 

Aloin noin kymmenvuotiaana kirjoittaa tarinaa, jossa elin tuota unelmaani todeksi. Tarinaperheeseen kuuluu kymmenen lasta ja toistakymmentä koiraa (cairneja, tipsuja, borderterriereitä, collie, labradori ja sk. kettuterrieri). Vaikka puitteet ovat unelmalliset, tapahtumat ovat siinä melko ikäviäkin. Vielä jonain päivänä toivoisin saavani tuosta tarinastani aikaiseksi julkaisukelpoisen kirjan tai vaikka kirjasarjan.

Kuva: minä lapsena

Aloin kirjoittaa tosissani päiväkirjaa 1992 kesäkuussa ja noita vihkoja on ajan saatossa kertynyt melko huikeasti. Viime aikoina tosin kirjoittaminen on jostain syystä jäänyt vähemmälle. Tänä vuonna (2012) olen kirjoittanut viidenvuoden päiväkirjaan joka päivästä jotain ja haluni kirjoittaa on muutenkin taas kasvamaan päin.

Koirakirjat ja Koiramme-lehti ovat olleet mielilukemistani jo lapsesta saakka ja opettelin aikanaan tunnistamaan kaikki kirjoissa olleet koirarodut. Nyt tiedot kaipaisivat melko paljon päivitystä, sillä rotuja on tullut lisää, nimet ovat monilla vaihtuneet ja monet tiedot ovat vain ajan myötä unohtuneet. Pohjaa kumminkin opettelulle on.

Kävin aikanaan myös dogsitterkurssin, mutta olin huono markkinoimaan itseäni ja siksi en tehnyt paljonkaan niitä hommia. Hoisin lähinnä vain lähipiirin koiria.

Ensimmäinen työpaikkani oli Huiskula, jossa purkitin joulukukkien sipuleita ja pistelin pistokkaita. Pidin tästä työstä ja se osittain vaikutti myös siihen, että hakeuduin opiskelemaan Tuorlaan puutarhataloutta. Maanläheisyys on ollut minulle aina tärkeää. Opiskeluaikana erityisesti luomu tuotanto, kasvibiologia ja luonnonkasvit kiinnostivat.

Nykyään välillä mietin, että mistä minulla riitti silloin energiaa kaikkeen mitä tein. Koulupäivät olivat pitkiä ja usein melko fyysisiäkin, enkä ollut päivääkään poissa. Pyöräilin lähes joka päivä kouluun ja takaisin 25 km päivässä. Vain oikein huonolla säällä turvauduin bussiin. Tein koirieni kanssa joka päivä pitkiä lenkkejä. Kävin tanssikurssin ja myös tanssimassa, eikä tippaakaan tuntunut ettenkö olisi jaksanut. Mistä tuon saman energian mahtaisi saada takaisin :).

Valmistuin vuoden 1998 syksyllä hyvin paperein puutarhuriksi. Sain jopa stipendin. Hakeuduin töihin Tapio Hiirosen puutarhaan Vahdolle. Siellä työskentelin kurkkujen parissa noin kaksi ja puoli vuotta yhteensä. Välillä töissä oli taukoa, kun viljely oli talvisin vähäisempää.

Miesrintamalla oli pitkään melko hiljaista. Kävin toki tanssimassa ja minulla oli ihastukseni, mutta siitä ei koskaan kehittynyt mitään. Aloin tosissaan kaivata miestä vierelleni 2000-luvun puolelle tultaessa. Vuoden 2001 syksyllä yhden lehti-ilmoituksen kautta virisi kunnon kirjeenvaihto, joka kumminkin jostain syystä tyssäsi. Luulin homman olevan sillä selvä, mutta monen kiemuran jälkeen toukokuussa 2002 me Pasin kanssa viimein tapasimme ja siitä asti olemme olleet yhdessä.

Lopetettuani työt Hiirosella vuoden 2002 syksyllä, minulla oli ns. etsikkoaika. Pasiin tutustuminen oli kiivaimmillaan. Paljon tuli eteen uusia asioita. Olin työttömänä, mutten toimettomana. Autoin Pasin vanhempia pihan ja kodin hoidossa. Välillä olin peniä pätkiä töissäkin.

Tuntui, ettei puutarha-alata löydy vakituisempaa työtä ja kaipasin myös uusia kokemuksia. Kävin mm. ekowerstaalla tekemässä käsitöitä. Erityisesti matonkutomisesta nautin suunnattomasti. Rakastan nimittäin värejä ja mattoja kutoessa niiden kanssa saa leikitellä mielin määrin. Tekemistäni matoista pidettiin kovasti ja ne tekivät hyvin myös kauppansa.

Sattuman kautta päädyin kumminkin opiskelemaan Turun AKK:hon kotityöpalveluiden ammattitutkintoa. Opiskelua aloittaessani en edes tiennyt mitä kaikkea se pitää sisällään, ajattelin vain että siitä olisi hyötyä ainakin täällä kotosalla toimiessa. Kurssi osottautui oikein hyödylliseksi ja mukavaksi. Meillä oli oikein hyvä ryhmähenki ja opin aivan valtavasti uusia asioita.

Opiskelun jälkeen, toukokuussa 2008, hain töitä Sivina nimisestä kotisiivousfirmasta ja sain paikan. Tämä oli ensimmäinen vakituinen työsuhteeni. Olen viihtynyt työssäni suhteellisen hyvin. Ihan asiallinen työpaikka siis.

Viime syksynä (2011) AKK-opiskelukaverini Anneli kyseli olisinko kiinnostunut aloittamaan työt hänen yrityksessään. Harkitsin asiaa pitkän aikaa. Tarjous tuntui houkuttelevalta monessakin mielessä. Ainoa asia joka todella pidätteli minua oli luopuminen joistain asiakkaista, joiden kanssa näiden vuosien aikana on jo paremmin ehtinyt tutustumaan. Tottakai tuttujen tapojen muutos myös vähän jännittää.

Päädyin kumminkin työpaikan vaihtoon ja tuntuu, että olen saanut päätöksestä uudenlaista virtaa elämääni. Sanotaanhan, että vierivä kivi ei sammaloidu (vaikka onhan sammalkin toki kaunista :)).