Oma koirahistoriani

Olen pienestä pitäen ollut paljon tekemisissä koirien kanssa. Syntymäni aikoihin mammani (isän äiti) hankki Rekikosken Tuulalta Sinermäen kennelistä westien nimeltä Henriikka, edesmenneen valkoisen kääpiövillakoiran Lispen tilalle. Mamma vietti paljon aikaansa meillä, joten hänen koiransa olivat meidän koko perheemme lemmikkejä.

Henriikkaa en niin kovin hyvin muista, koska se jäi auton alle ollessaan viisivuotias. Seuraavaksi mamma hankki karkeakarvaisen kettuterrierin Hanin. Hanin muistankin jo paljon paremmin. Hanista löytyy lisää tietoa muistoissa osiosta.

Koska Hani oli meille turhankin energinen pakkaus, mamma oli päättänyt, että seuraavan koiran pitää olla rauhallisempi. Mammani oli hyvissä väleissä Rekikosken Tuulaan ja Tuulalta saimmekin sijoituskoiraksi valkomustan tiibetinspanielin nimeltä Sinermäen Queen Sirsina, eli Sina.

Mammani ihastui heti Sinaan, minä en niinkään. Olisin halunnut cairnin, koska koin että sen kanssa olisi ollut helpompaa harrastaa. Olin aivan totaalisen ihastunut yhteen Tuulan cairneista nimeltä Sinermäen Taikatassu, Taika, mutta mikään mankuminen ei auttanut. Mamma piti päänsä ja Sina jäi meille.

Vuoden kuluttua syntyivät Sinan kolmannet pennut. Sain valita niistä ensimmäisen ikioman koirani. Valitsin pennuista vaaleimman ja vilkkaimman. Annoin pennulle nimeksi Roosa. Viralliselta nimeltään Roosa oli Sinermäen Uncle-Rose. Roosan kanssa tuli harrastettua paljon kaikenlaista.

Teetin Roosalle myös pennut. Seurasin niiden kasvua tiiviisti ja kuvasin niitä paljon myös videolle. Silloin olin kumminkin liian nuori aloittaakseni tosissaan kasvatustyön. En meinannut saada pentuja kaupaksi, enkä osannut pitää yhteyttä kasvattejeni omistajiin ja tukea heitä niinkuin olisin halunnut. Haaveissani en kumminkaan koskaan luopunut ajatuksesta kasvattaa koiria.

Roosa ja Sina elivät molemmat pitkän suhteellisen terveen elämän. Vasta niiden kuoltua aloin tosissaan miettiä uuden koiran hankkimista. Olen oppinut rakastamaan tipsua rotuna ja tuntui luontevalta hankkia uusi samanrotuinen koira. Helmin löytyminen tuntui miltei johdatukselta :).