kertomuksia

Kilpisjärvellä ->

 

 

kilpisjarvella.pdf

 

 

 

Helmin kanssa lapissa

Katsellessani koiranäyttelytarjontaa ajattelin, että olisi mukava yhdistää näyttelyt lappiin suuntautuvalle lomamatkalle. Olimme Pasin kanssa aikanaan ensimmäisellä yhteisellä reissullamme Muoniossa ja tuntui houkuttelevalta palata sinne verestämään mukavia muistoja. Ilmoitinkin sitten Helmin näytille Kemiin ja Ouluun.

Lähdimme matkaan Kemin näyttelypäivää edeltävänä päivänä täältä kotoamme Nousiaisista. Pasi ajeli omia reittejään kohti pohjoista. Kävimme matkalla Tuurin kyläkaupassa ostamassa Pasille parit kengät ja yöpymispaikan löysimme Iistä, jonne saapuessamme alkoi mieletön vesisade ja ukkosen jytke. Helmi ei vaikuttanut olevan siitä moksiskaan.

Seuraavana aamuna olimme hyvissä ajoin Kemissä näyttelypaikalla. Ilma oli mitä mahtavin. Oli mukava vähän tutustua kehän laidalla toisiin tipsuihmisiin. Hakaneulaakin tuli lainattua :). Helmi esiintyi mielestäni ihan reippaasti, eikä tällä kertaa edes rimpuillut pöydällä. Se sai laatuarvostelussa erittäin hyvän ja sijoittui luokkansa kolmanneksi.

Näyttelystä lähdettyämme suuntasimme matkamme kohti Muoniota ja tuttua majoituspaikkaa. Sieltä löytyi meille sopiva mökki ja sen illan vietimmekin suunnitellen tulevia retkiä.

Aamulla lähdimme ensimmäiselle tunturinvalloitusretkellemme Lommoltunturille. Helmi kulki reippaasti mukana ja tuntui, että mitä ylemmäs päästiin sitä enemmän se innostui. Helmi valitsi itse reitin varresta kiviä, joitten päälle se kiipesi tarkkailemaan maisemia. Ihan kuin olisi pyytänyt, että ottakaas nyt niitä kuvia... ja tulihan niitä toki otettua.

Tunturin huipulla Pasi teki meille keittimellään maittavan retkimurkinan ja jäimme hetkeksi aikaa vain nauttimaan olostamme. Helmi ainakin otti rennosti. Siellä huipulla eivät kiusanneet pahasti edes mitkään ötäkät. Mäkäröistä tuntui kehkeytyvän Helmille isoin riesa ja niitä poistelimmekin sen silmäkulmista yhtenään. Ei se Helmin vauhtia kumminkaan yhtään haitannut. Reippaasti hän tepsutteli takaisin autolle.

Maanantainen retkemme suuntautui Sarvijärvelle, jossa kerran olemme yöpyneetkin teltan kanssa. Parkkeerasimme auton Pallashotellin parkkipaikalle ja lähdimme siitä luontopolkua pitkin kiipeämään tunturiin. Poronerotusaidan kohdalla lähdimme soveltamaan reittiä, koska järven suuntaan ei kulje varsinaisesti valmista kesäreittiä. Ilma oli kaunis ja matka taittui mukavassa maastossa, vaikka järvi antoikin odottaa itseään.

Kun pääsimme järven rantaan, päättelimme että päämääränämme oleva laavu on aivan sen toisella puolella. Mikäs siinä hiekkarantaa pitkin kulkiessa. Helmi ainakin otti kaiken ilon irti, varsinkin nähdessään poroja. Olisi kovasti halunnut päästä lähemmin tutustumaan niihin.

Laavulla grillailimme makkaraa ja lepuuttelimme raajojamme. Matkaa oli kertynyt kumminkin jo yli kahdeksan kilometriä, ja Pasilla oli rakko kantapäässä.

Paluumatkalla teimme arviointivirheen ja päädyimme aivan kamalaan ryteikköön, jossa kuhisi paarmoja. Jouduin välillä kantamaan Helmiä, kun en uskaltanut sen antaa loikkia siinä viidakossa. Melkoinen helpotus oli, kun pääsimme kurun pohjalle ja Helmi sai jostain jälleen varsinaisen vauhtivaihteen päälle.

Tiistaina pidimme kevyemmän päivän. Päivällä kiersimme yhden luontopolun ja illalla kiipesimme Särkitunturille. Meinasi alkaa satamaankin, mutta ei väliä. Matkalla näimme useampia sateenkaaria. Meillä oli jälleen grillailtavaa mukana ja oli mukava siinä evästysten yhteydessä lueskella muiden matkalaisten kertomuksia.

Keskiviikkona etsimme ja löysimme aivan ihanan hiekkarannan, jonne ei ollut edes pitkää kävelymatkaa. Oleilimme rannalla pitkän tovin ja tulimme samaiseen paikkaan vielä iltasella. Pasi sai vähän paranneltua jalkojaan.

Torstaina päätimme tehdä auton kanssa pidemmän kierroksen. Oli vähän sateinen ilma. Kävimme katselemassa mm. hiekkadyynejä. Oli mukava päästä myös vähän tutustumaan paikallisiin ihmisiin. Kyläkaupalla poroisäntä tuli jututtamaan meitä ja yhdellä hiekkadyynillä oli liuta lapsia leikkimässä ja he olisivat kaikki halunneet vuorollaan taluttaa Helmiä. Helmi pitää kovasti lapsista.

Viimeisenä Muonion iltanamme päätimme lähteä vielä käymään Taivaskerolla. Matka luisti yllättävän kepeästi ja oli hieno huipennus reissullemme.

Perjantaina lähdimme ajelemaan kohti etelää. Soittelin ja sain kun sainkin varattua Iistä mökin jossa oli pesumahdollisuus. Helmi kun oli reissussa sen verran rähjääntynyt, ettei sitä ihan pesemättä tehnyt mieli viedä näyttelyyn.

Näyttelypäivä oli jälleen lämmin. Helmi sai arvostelussa erinomaisen ja sijoittui luokan neljänneksi. Tosin tuomari jakoi erinomaista tosi hölläkätisesti.

Seuraavan yön yövyimme tuttavamme luona Pietarsaaressa ja siitä sitten lähdimme jo melko suoraa reittiä kotia kohti.

Reissu oli kaikinpuolin onnistunut ja vaikutti, että Helmikin nautti siitä. Pieneen koiraan mahtuu yllättävän paljon energiaa!

Terveisin: Anna.Maija, Pasi ja Helmi

Tämä kirjoitus on julkaistu tipsulehdessä 3/2009.