Helmi

Helmi otti heti paikkansa sydämessäni. Tuntui alusta saakka, että näin oli tarkoitettu. Helmi on kuin meitä varten luotu. Ihastuin heti Helmin luonteeseen. Helmi on rohkea, reipas ja iloinen hännänheiluttaja, joka viihtyy hyvin myös yksikseen. Helmi nauttii metsässä liikkumisesta, kaikenlaisesta puuhastelusta, rakastaa lapsia ja tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa.

Helmi on hyvin ilmeikäs ja kuvauksellinen, joten ei ole mikään yllätys, että olemme ottaneet hänestä valtavasti kuvia. Helmillä on aivan ihastuttava tapa kuunnella puhetta ja keikuttaa päätään puheen tahtiin, aivan kuin hän ymmärtäisi. Helmin hännän huiskuttaminen on myös ihan omaa luokkaansa.

Kun Helmi kuulee sanan nakki, niin silloin alkaa pyöriminen. Helmi pyörii aivan vinhaa vauhtia joskus neljällä tassulla, joskus kahdella tai sitten ilmassa, jos nakki tai muu herkku on houkuttimena. Helmi on todella nokkela ratkaisemaan pulmatehtäviä ja tassuillaan hän koittaa aina ottaa pöydältä kiinnostavia juttuja.

Helmille sopisi harrastuslajeiksi hyvin agility tai ehkä koiratanssi, mutta jotenkin vaan oma aika ei ole tuntunut riittävän. Vähän harmittaa siinä mielssä, että ne kerrat kun olen agilityä treenannut sen kanssa, se on mennyt kaikki esteet rohkeasti , reippaasti ja ollut innoissaan. Niissä treeneissä Helmi ei kertaakaan ole edes karannut.

Helmin luonteen heikkouksiin kuuluu se, ettei hän anna ottaa itseään aina helposti kiinni. Helmi voi tulla innolla kohti mutta meneekin ohi ja jos erehtyy takaa-ajoon niin johan Helmillä on lystiä. Vaikuttaa, että Helmi on vähän parantanut tapojaan tässä suhteessa, mutta pidän häntä varmuuden vuoksi kumminkin miltei aina kiinni. Helmi ei myöskään nauti paljoakaan sylissä olemisesta. Rapsutuksista hän kyllä pitää kovasti.

Pentujen jälkeen Helmin luonteeseen on tullut vähän enemmän vahtitaipumusta. Aina Helmi on rakastanut korkeita paikkoja, niinkuin tipsun kuuluukin, mutta nykyään Helmi menee herkemmin ovelle haukkumaan kuullessaan epäilyttäviä ääniä. Muuten Helmi ei hauku juuri lainkaan. Helmillä on omalaatuinen leikkimurina, joka välillä yltyy sellaiseksi, että jotkut pelästyvät sitä. Lyylillä ei pitkään aikaan riittänyt huumori tuon murinan suhteen ja siitä syntyikin tappeluita. Helmi oli silloin varuillaan olevaisen tuntuinen Lyylin kanssa, mutta vaikuttaa onneksi siltä, että Lyyli on ymmärtänyt Helmin tavat ja tappelut ovat vähentyneet. Nyt Helmi on selvästi jälleen vapautuneesti oma itsensä.

Helmin turkki on koiristamme kaikkein työläin, muttei sekään kumminkaan ole mahdoton. Korvahapsut ovat mahtavat samoin kun tassuhapsut, häntäkarvat ja housukarvat. Rinnassa ja rungossa turkki on hyvinkin lyhyttä. Karvan laatu on melko pehmeä, mutta yleensä hyvinkin kiiltävä. Helmi pitäisi pestä näyttelyyn mieluimmin paria päivää ennen, niin kiilto on parhaimmillaan. Muuten Helmi antaa hyvin hoitaa turkkiaan, mutta jos pehvaan jalkataitteeseen on tullut takku sen selvittelyä Helmi inhoaa yli kaiken.

Helmin ulkonäöllisiä vahvuuksia: kaunis ilme, hyvä korvien kiinnitys ja aivan ihanat hapsut, ihana helmenvalkoinen väri mustine tasaisesti sijoittuvine merkkeineen, hyvä pigmentti, ihanan mallinen kirsu, hyvä purenta, hyvä hännänkiinnitys, hyvät rungon mittasuhteet ja tasapainoinen itsevarma olemus.

Ulkonäöllisiä heikkouksia: Kuono voisi olla täyteläisempi ja aavistuksen pidempi. Yksi alaetuhammas puuttuu (toinen on pudonnut). Vähän ahdas takaa.