Onni

Hurmuripoikamme Onni saapui meille kesällä 2010 vaihdossa Helmin pennun Lellun (Calypsoneidonkenkä) kanssa. Oli melkomoista sattumaa, että Lottelle ja Pontukselle (Onnin vanhemmat) syntyi juuri sellainen pentu millaista olin ajatellut itselleni ja Helmille ja Eetulle (Lellun vanhemmat) taas juuri sellainen pentu millaista Marja toivoi itselleen. Eipä siinä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin toivottaa Onni tervetulleeksi :).

Pitkän aikaa mietin kyllä kannattaako tähän narttulaumaan ottaa urosta, sillä koirat ovat kumminkin kotonamme täysin lemmikin asemassa ja juoksuajat tuottavat väkisinkin päänvaivaa. Päätin kumminkin, ettei se ole esteenä Onnille. Onni on siinä mielessä hyvä uros meille, ettei se ole mitään läheistä sukua yhdellekkään nartuistani. Sopii siis periaatteessa niille kaikille partneriksi.

Onni on luonteeltaan oikein mukava, kiltti ja herkkä. Pääasiassa Onni on hyvin rauhallinen, mutta kyllä virtaakin löytyy, eivätkä jarrut aina tunnu toimivan kaahailtaessa. Onnissa ei ole samanlaista ketteryyttä, kun noissa nartuissa (varsinkin Helmissä ja Bellissä).

Onnilla on muutamia erityisen hellyttäviä tapoja, yksi niistä on tapa ottaa käsi suuhun ja lutkuttaa sitä, toinen tavoista on painaa päänsä tukevasti olkapäätä tai jalkaa vasten ja huokaista syvään, kolmas tapa on nuolla sieraimet puhtaiksi (ainut koirani, joka antaa pusuja lähes kaikille), neljäs tapa on maata ketarat pitkänään niin että sukukalleudet näkyvät ja viides kaikkein hellyyttävin ja ihanin tapa on joka ilta asettua peiton alle viereeni kerälle rintaani vasten.

Kokeilin Onnin kanssa koiratanssia Onnin ollessa noin puolivuotias. Tanssista tuntui olevan paljon hyötyä. Onni sai siitä mm. ryhtiä. Onni onkin liikkeiltään niin halutessaan koiristani kaikkein linjakkain. Onnin pravuuri on myös seistä takatassuillaan aivan paikallaan. Tanssiharrastus vaatisi kumminkin niin paljon aktiivisuutta ja vaivannäköä, etten tällä erää ole jaksanut siihen enempää paneutua. Hyvä harrastus kyllä.

Onni on äitini suosikki ja siksi Onni onkin päässyt mukaani enemmän kuin muut koirat. Lisäksi Onni on näyttelyitä silmällä pitäen hyvä koira ja siksi myös niillä reissuilla mukana. Olen alusta saakka pitänyt Onnin ryhdistä ja mittasuhteista. Onni on hitaasti kehittyvää tyyppiä ja uskon vieläkin, että sen ulkonäkö vain paranee aikaa myöten.

Onnin ulkonäöllisiä vahvuuksia: Kaunis punertava soopeli väri valkoisine rintoineen, tassuineen ja kauluksineen ja mustine maskeineen, hyvä pigmentti, hyvin kiinnittyneet korvat, kaunis sopivan mittainen kuono, täysi hampaisto ja hyvä purenta (ei yhtään hammaskiveä), hyvä hännänkiinnitys, hyvä ryhti, hyvät rungon mittasuhteet, kauniit liikkeet, hyvä rintakehä.

Onnin ulkonäöllisiä heikkouksia: Turkkia saisi tulla hiukan lisää, jotta Onni ei näyttäisi ihan niin jalkavalta, takaa Onni on kapea (pallitkin on rivissä :)), sillä on aavistuksen pienet silmät, turkki voisi olla laadultaan vähän silkkisempää (Toisaalta juuri tällainen turkki on paras mahdollinen hoidettava. Onnissa ei ole koskaan ollut yhtään ainoaa kunnon takkua, eivätkä roskat tartu siihen kiinni.)