Helmin ensimmäiset pennut
Ei ollut mikään hetken päähänpisto, että halusin saada Helmille pentuja. Uroksen valinta tuotti jonkinverran päänvaivaa. Alunperin ajattelin, että uroksen pitäisi olla soopelivärinen. Ehdokas olikin jo tarjolla mutta päädyin kumminkin Eetuun, joka on väriltään particolor. Molemmilla koirilla on hyvä pigmentti ja molemmat ovat todella kauniisti värittyneitä, joten uskalsin tämän ratkaisun tehdä. Tiedän sitäpaitsi enemmän pigmenttipuutteellisia soopeleita, kuin muun värisiä. Astutus sujui suht hyvin, mitä nyt Helmi rääkyi, kun Eetu pääsi sisään ja sitä sai olla pitelemässä. Helmin käytös muuttui mielestäni melko piankin erilaiseksi. Ruokahalu kasvoi huimasti. Olin miltei varma, että pentuja on tulossa, mutta jännitti kumminkin onko, kun olen kuullut juttuja koirista joiden on luultu odottavan, eikä olekkaan tullut mitään. Vasta siinä vaiheessa, kun masussa tuntui liikettä olin asiasta aivan varma. Jännitin pentujen syntymis ajankohtaa todella paljon. Mittailin lämpöä säännöllisesti kaksi välillä kolmekin kertaa päivässä. Meillä oli varattuna neljän päivän matka Venäjän Karjalaan sukujuuria tutkimaan ja toivoin todella hartaasti, että pennut ehtisivät syntyä sen verran ajoissa, että Helmi olisi jo rauhoittunut synnytyksestä joutuessaan hoitopaikkaan. Olin sopinut hyvissä ajoin edellisten koirieni kasvattajan Rekikosken Tuulan kanssa, että hän hoitaa Helmiä ja pentuja sen aikaa. Luotan häneen, sillä olemme olleet melko säännöllisesti yhteyksissä ja olen joskus ollut myös hoitamassa hänen koiriaan. Tuulalta olenkin varmaan saanut suurimmat oppini koirarintamalla. Halusin tietää pentujen lukumäärän ja sen vaikuttaako kaikki olevan kohdallaan. Siksi käytin Helmin röntkenissä. Oli aivan ihana helpottava hetki nähdä ruudulla neljä pientä koiranalkua. Kesäkuun neljännen päivän iltana Helmin lämpötila oli laskenut reilusti ja silloin olin jo varma, että kauaa pentuja ei enää jouduta odottamaan. Kaikki oli laitettu valmiiksi ja vähän ylimääräistäkin. Seuraavana päivänä siinä viiden maissa Helmin vatsa alkoi supistella ja hän alkoi vaikuttaa levottomalta. Ensimmäinen pentu oli iso ja ponnistaminen kesti sen verran kauan, että vähän ehdin jo huolestua. Pentu oli syntyessään vähän sinertävä, mutta virkosi nopeasti. Toinen pentu tulikin jo paljon helpommin. Kolmas putkahti vieläkin vauhdikkaammin ja neljäs ehti syntyä melkein huomaamatta. Kun katselin pieniä hauvanalkuja, en ollut uskoa sitä edes todeksi. Toiveissa oli ollut kaksi kirjavaa tyttöä ja niitä suloisuuksia oli siinä Helmin nisillä peräti neljä. Kaikilla ruskeat kuviot päässä ja hännäntyvessä ja muuten väriltään valkoisia.
Ensimmäinen eli Anemone-vuokko ei ollut syntymän jälkeen heti niin kaunis naamastaan. Sillä raasulla oli mennyt kuonokin vähän kasaan ulos kohdusta änkiessä, mutta sillä oli jo syntymähetkellä selvä tumma pigmentti. Tämä pentu oli myös rungoltaan selvästi lyhyempi kuin muut. Muru, jonka nimen pentu sai, oli sisarusparven sosiaalisin ja ehkä myöskin äänekkäin pentu. Sillä on todella lempeä katse. Toisena syntyneellä, eli Dianthus-neilikalla pään kuvio on toispuoleinen, ihan huin ying/yang. Pidin tämän pennun rakenteesta. Vaikutti vantteralta ja tasapainoiselta. Pigmentistä ei paljon ollut merkkiä. Värityksensä perusteella ajattelin, että siitä tulisi hyvä kotikoira. Noppa, jolla nimellä pentu nykyisin tunnetaan vaikutti alusta saakka rohkealta ja reippaalta kaverilta. Kolmannen pennun Calypso-neidonkengän merkit näyttivät alusta saakka uskomattoman kauniilta.Tämä pentu oli Marjan suosikki ja varasinkin sen häntä varten. Leidi tai nykyisin Lellu on myös hyvin sosiaalinen ja pirtsakka pikkutyttö. Neljäntenä syntynyt pentu Bellis-kaunokainen oli kaikkein persoonallisimman näköinen. Pikku panda, merirosvo, klovni. Tämä omaperäisyys puhutti meitä ja siksi siitä tuli suosikkimme. Bellis on joukon hiljaisin ja alusta asti selvä seikkailijaluonne. Pentujen kehitystä on ollut ilo seurata. Punnitsimme ne kaksi tai alussa jopa kolme kertaa päivässä ja kuvasimme niitä melkomoisen paljon. Lähinnä Pasi otti kuvia ja itse avustin.
|
