Lyylin kolmannet pennut

Alkuperäinen ajatukseni oli teettää tällä kertaa Bellikselle ja ehkä myös Helmille pentuja, koska sen pennuista oli kulunut jo enemmän aikaa ja niitä todella kovasti halusin. Lyylin vuoro piti olla vasta seuraavasta juoksusta. Onni ei vaan ollut Belliksestä yhtään kiinnostunut. Ainut narttu johon Onni oli lätkässä oli Lyyli. Niin oli jo aiemman juoksun aikaan, jolloin Lyylin piti olla hoidossa. Silloin jo koitin saada Onnin valitsemaan jommankumman toisen tyttösen. Nyt sitten päätin, että Onni saa itse valita ensimmäisen kumppaninsa ja niinpä se sitten astui Lyylin 3.1.2013.

Perjantaina 8.3.2013 Lyylin astutuksesta oli kulunut jo 65 vuorokautta ja aloin tosissaan odottaa merkkejä siitä, että jotain alkaisi tapahtua. Siinä sitten päivän mittaan Lyyli alkoikin muuttua levottomaksi ja lämmöt laskivat, joten seuraavalle päivälle aloin odottaa vipinää.

Yöllä kolmen maissa Lyyli alkoi ponnistella ja pian maailmaan putkahtikin kaksi pikkuruista poikavauvaa miltei yhtaikaisesti. Lyyli putsasi ja hoisi ne hyvin, eikä tarvinnut oikeastaan mitään apua. Tilanne rauhoittui ja vähän jo tuumailimme, että tässäkö se nyt sitten oli.

Epäilin kyllä asiaa, eivätkä epäilykseni osoittautuneet turhiksi, sillä aamupäivällä Lyyli alkoi uudestaan supistella. Supistuksia tuli ryppäinä suht tasaisesti, mutta mitään ei vaan alkanut kuulua. Lopulta päädyimme eläinlääkäriin. Lääkäri tunsi pennun jalan mutta ei saanut siitä otetta ja supistukset olivat kunnollisia. Päädyttiin keisarinleikkaukseen. Meille tuotiin hetken päästä kiljuva pieni musta tyttöpentu ja jonkin ajan kuluttua tultiin kertomaan, että neljäs pentu oli kuollut. Se jota Lyyli oli niin kovasti ponnistellut.

Lyyli hyväksyi tulokkaan heti ja alkoi hoitaa pentujaan esimerkillisesti. Pennut kasvavat hurjaa vauhtia. Niiden silmät aukesivat vähän ennen kun ne täyttivät kaksi viikkoa.