Helmin toiset pennut:

Helmillä oli valtava masu ja pennut pitivät siellä melkomoista elämää jo viikkoa ennen h-hetkeä. Helmi napitti kirkkailla silmillään tuskaisen näköisenä ja pyysi, että auttakaa nyt jo. Arvata saattoi, että pentuja on enemmänkin.

Sunnuntaina 10.3.2012 Helmin lämmöt laskivat ja jälleen seuraavaa yötä odotimme jännityksellä. Lyylin pentujen syntymästä oli vasta vuorokausi aikaa. Yöllä kolmen maissa Helmi alkoi ponnistella. Ponnistelu jatkui pari tuntia niin, että tuloksena oli yksi tyhjä kalvopussi. Soitin eläinlääkärille ja sieltä neuvottiin odottelemaan vielä ja soittamaan uudelleen, jos asiat eivät etene. Helmin supistukset heikkenivät, vaikka koitin juoksuttaa sitä ympäri olohuonetta ja hypyttää nojatuoleille. Kun soitin eläinlääkärille tulostamme, supistuksia ei enää juurikaan ollut.

Olimme lääkärissä vartin yli seitsemän. Leikkauksessa syntyi viisi hauvavauvaa. Yksi oli valtavan kokoinen, painoi 250 grammaa. Toiset olivat huomattavasti pienempiä. En ihmettele, ettei Helmi saanut tuota möhkälettä ulos.

Ristin tuon ison pennun heti Matamiksi. Matami oli kova rääkymään, sen niska vaikutti mielestäni luonnottoman paksulta ja jäykältä. Pikku reppana ei pysynyt pystyssä vaan kellahti jatkuvasti kumolleen. Se ei myöskään pysynyt tississä kiinni kunnolla. Aloimme antaa sille korvikemaitoa. Matami rauhoittuikin jonkin verran ja alkoi näyttää enemmän normaalilta, mutta paino vain laski. Neuvoja kyseltiin ja pentu sai buusteria, korviketta ja nutrigeeliä ja kovasti koitettiin saada nisällekin. Kunto vain heikkeni. Pasi piti pentua rintaansa vasten ja hoiti sitä muutenkin. Oli kova paikka, kun pentu sitten menehtyi.

Muut pennut alkoivat Matamin kuoltua kasvaa huomattavasti paremmin noin 30 gramman päivävauhtia. Kaikki vaikutti olevan kunnossa ja Helmi hoisi pentuja hyvin. Ongelmana oli Helmin pentuhuoneen lämmön pitäminen tasaisena. Päivisin lämpö nousi liikaakin ja öisin laski pariinkymmeneen asteeseen.

Pääsiäisen aikaan Helmin ja Lyylin pennut kohtasivat ensimmäistä kertaa ja olivat myös olohuoneessa, kun otimme niistä kuvia. Homma sujui aivan hyvin. Samaan aikaan annoin pennuille myös ensimmäisen matokuurin ja ensimmäiset pennunkatsojat kävivät paikalla.

Samoihin aikoihin aloin tarjota pennuille myös kiinteää ruokaa. Jostain syystä urospennut alkoivat jäädä kasvussa nartuista jälkeen ja aloin huolestua, kun toinen niistä vaikutti selvästi heikolta.

Tilasin ajan eläinlääkäriin ja kävin siellä koko pesueen kanssa. Heikoin pentu (punasoopeli poika) sai nesteytystä ja antibioottikuurin, mutta mitään vikaa kuivumisen lisäksi lääkäri ei siitä löytänyt.

Poika alkoi voimistua, mutta ei oikein tahtonut syödä, ei tissiä, korviketta, eikä ruokaa, ei lusikasta, eikä sormesta, eikä kupista, nutrigeeliä ja puppybuusteria sain sen ottamaan, siten tuli jälleen takapakkia ja paino putosi. Veljeni sattui olemaan paikalla, kun tilanne oli kriittisimmillään ja onneksi hän älysi tarjota pennulle vettä kupista. Pentu rupesi latkimaan ja tuntui, ettei se saa tarpeekseen ollenkaan. Piti pitää taukoakin välillä. Paino nousi saman tien melkein 50 grammaa.

Siitä lähtien pentu alkoikin syömään ja juomaan oikein hyvin. Kaikki muutkin pennut kasvoivat hyvää vauhtia. Yhden tytöistä (tummemman) siirsin Lyylin hoitoon poikien vuoksi jo neliviikkoisena ja alkuhämmingin jälkeen Lyyli hoisi pentua, kuin omaansa.